Kyllästyin jälleen vaihteeksi tylsään hiuskuontalooni, ja Emmin innoittamana suuntasin kohti uusia hiuksia. Muodonmuutos tapahtui tänään puolenpäivän aikoihin Ykkösissä Torikeskuksessa. Emmi tilasi meille molemmille ajat, ja istahdimme vierekkäisiin penkkeihin pelottavan muotitietoisten hius-experttien käsiteltäviksi. Saloingissa kromit kiiltelivät ja kymmenpäinen henkilökunta, joka koostui lähinnä pari-kolmekymppisistä kopiseviin bootseihin ja vahvoihin meikkeihin tälläytyneistä naikkosista, vilisteli edes takaisin ohitsemme. Hetken päästä selvisi, että olimme valinneet Emmin kanssa lähes identtiset hiusmallit ja -värit. Kolmen tunnin jälkeen havaittavissa kuitenkin oli sekä samankaltaisuutta että eriäviä piirteitä. Minä olen varsin tyytyväinen uuteen tukkaani. Koskaan minulla ei ole ollut näin lyhykäisiä hiuksia, mutta kyllä nämä ihan omilta tuntuvat. Etenkin pieni "sivuotsis" on aivan ihastuttava, pidän siitä aivan hirmusti <3. Olen taasen takaisin Jykylän kämpällä, joka alkaa suuresti jo muistuttamaan kotia. Täällä jopa viihtyy mainiosti. Tiia ja Mikko tulevat kyläilemään ja tsekkaamaan meidän mestat huomenissa. Luulen etten ole kovin hyvä ja edustava talon emäntä, ehkei se haittaa. Kämppää kuitenkin kehtaa jo esitellä.

Asettuminen uuteen kämppään on sujunut melko mutkitta. Kaikki rojut ovat paikoillaan keittiön pöytää, sohvaa ja joitain yksittäisiä romppeita lukuunottamatta. Jaamme Valtterin kanssa tietokonepöydän, mikä saatiin sovitettua olohuoneeseen huomaamattomammin, kuin oletettiin. Sohvasta saimme kuulla tänään huonoja uutisia, sillä Askon ryökäleet eivät pystykään toimittamaan ihanaa punaista löllömuhkusohvadivaaniamme ajoissa, mikä tarkoittaisi tällä tai viimeistään ensi viikolla. Toimitus myöhästyy ainakin viikon verran, menee joka tapauksessa vasta syyskuun puolelle. Onneksi lupasivat sentään kotiinkuljetuksen veloituksetta. Pitänee hakea kotoa vuodetuoli korvaamaan sohvaa, se on juuri ja juuri mitoitettu minun ja Valtterin pyllyille mahtuvaksi, joten siitä voi olla hivenen mukavampi katsella leffoja. Nyt sohvan virkaa toimittavat toimistotuolit. Minä lähden tänään kotosalle, sillä aiomme visiteerata Emmin kanssa huomenna Ikeassa ja luultavasti tulemme tekemään rutkasti hölmöjä ostoksia hetken mielijohteesta. Mutta ei se mitään, ehkä matkaan tarttuu myös muutama hyödyllinen ostos. Nyt lähdemmekin eiliseen tapaan tutkiskelemaan kävellen Kuokkalan maita ja mantuja.

Minä en olisi osannut odottaa, että sää vielä lämpenisi. Olen jotenkin sisäistänyt, että tänä vuonna kesä on täysin mitäänsanomaton vuodenaika. Sataa ja on kylmä. Juuri kun olin täysin vakuuttunut asiasta, paukahtaa keskellä elokuuta pienimuotoinen helleaalto päälle. Sisäinen pessimistini nostaa päätään ja toteaa auringon paahteessa, että 24:stä celciusasteesta huolimatta ilmasta pystyy aistimaan syksyn. Äiti sanoi tuohon hikikarpalot otsallaan, että haistappa paska ja tule takaisin mustaviinimarjoja poimimaan. Ennnenkuin työt loppuivat, päätin että näinä kolmena viikkona ennen koulun alkua aion tehdä kaikkea sitä mitä en ole kesällä ehtinyt tekemään. Noista aikomuksista olen toteuttanut jo kaksi päällimäisinä mielessäni olevaa. Olen maalannut ja shoppaillut. Olen saanut kolme taulua valmiiksi ja ne ovat enää kehyksiä vailla. Kaupungissa olen ravannut useammin, kuin laki sallii. Muuttotouhut ovat hyvä tekosyy, eikä isukkikaan pysty esittämään siihen vasta-argumenttia. Poimin pienen ämpärillisen mustaviinimarjoja. Kaikenlaisten marjojen poiminta ja muu maassa myllerrys ei todellakaan kuulu mielipuuhiini. Puskien ja pensaiden lehdet kutittavat käsiä ja lässähtäneet marjat tahrivat kädet. Osoitin kuitenkin hitusen hyväsydämisyyttä ja kannoin korteni kekoon talven mehuvaraston eteen poimimalla pienen ämpärillisen marjoja. Enkä taatusti mene enää takaisin. Huomenna on lauantai ja voisi ehkä käväistä lampibaarissa jos jaksaa.